Ihka ensimmäisessä
postauksessa kerroinkin, että oon harrastanut monenlaista liikuntaa. Jos niistä
pitäisi valita näin jälkikäteen lempiharrastas, olisi se varmasti uinti. Olin
aina innoissani menossa treenille, ja puhkuin tientynlaista kilpailuhenkisyyttä
joka sai minusta paljon irti. Ulkonäköseikat saivat valitettavasti mut silloin
ylä-asteaikoina lopettamaan (yllätys yllätys, hartiat leveni liikaa ja ainaiset
rinkulat silmien ympärillä sai mut inhoamaan uintia). Toiset suosikit ovat
tanssi ja crossfit. Omalla tavallaan harrastan niitä vieläkin. Kotona laitan
kuulokkeet korviin, annan basson jytistä ja lanteen keinua. Ja crossfittiä
sovellan välillä omiin treeneihin, tosin painoja en tällä hetkellä käytä koska
minulla ei ole kuntosalia kotona, höh.
Toivottavasti saitte pointista kiinni. Olen todennut itselleni parhaaksi tavaksi liikkua mielitekojen mukaan. Asetin niin pitkään ulkonäön liikunnan edelle, että treenaamisesta tuli kamalaa pakkopullaa ja tuijotin peilistä vain virheitäni. En silti kiellä, ettenkö tekisi sitä joskus vieläkin, mutta tiedostan sen paremmin. Eikä liikunnassa nykyään ole kyse pelkästä ulkonäöstä, pääasiassa on hyvä olo ja energisyys. Jos en liiku, tunnen sen olossani. Silloin on tosi väsynyt ja nuutunut eikä saa oikein mitään aikaiseksi. Liikunnan kautta saan ihan hurjasti jaksamista ja motivaatiota kehittyä joka osa-alueella elämässäni.
Lähetä kommentti