1. Ilta-ajelulla. Kevät näytti vahvasti tuloaan ja jäät kovaa vauhtia sulamassa.
2. Koiran kanssa iltapäivälenkillä. En kestä kuinka paljon aurinko saa mut pirteemmäksi ja motivoituneemmaksi.
3. Kirjan lueskelua päiväkahvin kera, tässä menossa Babylonin rikkain mies. Oon alkanut nyt paljon lukea kirjoja ja ajattelinkin, että voisin alkaa tekemään kirjasuosituksia silloin tällöin.
4. Mun aika yleinen aamupala. Lidlin paistopisteeltä kauraleipää, voita, juustoa ja kurkkua. Niin yksinkertaista, mutta niin hyvää.

1.2.3.&4. Pariisin kevät näytti kyllä parhaita puoliaan meille.

1. Lentokoneen ikkunasta pilkisti tälläinen maisema, oli aika hauskan näköinen ja näyttää ihan tilkkutäkiltä. Mikäköhän maa mahtoi olla *mietteliäs*.
2. Me matkustettiin kumpaakin suuntaan reilu 12 tuntia, joten arvatakin saattaa, että paikat oli hieman jumissa. Välilaskut oli kuitenkin Saksassa ja pieni taukojumppa tuli kyllä tarpeeseen. Sai hieman vetreytettyä paikkoja ja nesteet kiertoon.
3. Mun erittäin ravintorikas ja #healtylifestyle välipala Pariisissa.
4. Tää oli upea hetki. Niall soitti viimeisen kappaleensa, ja jokaisen penkille oli jaettu pieni värikäs paperinpalanen, jonka ihmiset laittoivat oman kännykän taskulamppunsa päälle.

1. Lainasin kirjastosta tän Anna Saivosalmen kotitreenikirjan. Parit treenit tehty sekä kirja selattu läpi, ja vahvasti mietin oman ostamista.
2. Kuvassa nutella-juustokakku (ja tietty macaronssit), joka ei ollut nutellaa nähnytkään. Plussa silti halvasta hinnasta ja kakun koosta. Nämä löyty Notre damen lähellä olevasta pikkupuodista.
3. Okei. Ensinnäkin tämä vessakäynti maksoi mulle 2e. Mutta oli sekin tietysti kokemus, että mut saatettiin iha ovelle asti tekemään tarpeeni. Ja niinkuin kuvasta näkyy, oli vessan sisälläkin hinnastoa, jos halusi tarttua tarjoukseen ja ostaa pinkin väristä vessapaperia. Ajatus värjätystä vessapaperista ei ollut silti mun makuuni, joten jätin välistä.
4. Ihanan värikäs krääsäkauppa.

PARIS + TIPS

Sain kaveriltani (blogi) alkuvuodesta viestin, että jos lähdettäisiin ulkomaille katsomaan yhtä hänen suosikkiartistia Niall Horania. Ai ulkomaillle? Oh yes, please. Selailtiin kiertuelistaa pitkä tovi, ja päädyttiin osittain hinnan vuoksi Pariisiin. Pariisi ei ole ikinä ollut mulle mikään must go - juttu, mutta olihan se nyt siistiä päästä itse paikan päälle katsomaan kaikki ne suuret nähtävyydet. Ja oli tietty kiva päästä keikalla, itsekään en pidä Niall Horanin musiikkia yhtään huonona.

Säätiedotuksia selaillessamme näytti, että olisi tulossa lämmin viikko. Suomen viiden asteen lämmössä olleena minun pääni ei suostunut uskoa, että niinkin lähellä voisi olla niin lämmin. Joten pakkasin lähinnä pitkiä housuja, neuleita ja pari t-paitaa. Ja voi jumankekka! Joka päivä lämpö hipui lähellä 30 astetta, huhhuh. Olis ollut kiva vetästä kesämekot päälle, ja tallustella ihanan lämpöisessä Pariisin keväässä. Tyydyin kuitenkin joka toinen minuutti hehkuttamaan säätä ja joka toinen minuutti valittelemaan kuumuudesta.

Meillä oli hotelli, Ibis Styles Paris Massena Olympiades, hieman kauempana keskustassa. Minua syrjäisyys ei kuitenkaan haitannut, oikeastaan aina ulkomailla mennessä olemme valinneet hieman keskustan ulkopuolella olevan hotellin. Budjettimatkailua parhaillaan. Julkinen liikenne on suurissa kaupungeissa niin valtavaa, joten joka paikkaan pääsee kyllä kätevästi. Ja meilläkin metropysäkysäkit oli parin minuutin kävelymatkan päässä. Hotellipakettiimme kuului myös aamupala, ja vaikka ei ihan älyttömästi ollut vaihtoehtoja, sai siellä kuitenki mahansa täyteen ja jaksoi tallustella pitkin Pariisia pitkälle päivään saakka. Kokonaisuudessaan hotelli oli siis hyvä, mukava henkilökunta ja siistit huoneet.

Ensimmäisenä päivänä olimme niin puhki yli 12 tunnin matkustamisesta, että ajattelimme vain mennä jonnekin kiertelemään ja katselemaan. Päädyimme metrolla Saint Lazare - pysäkille, ja kävelimme siellä ympäriinsä. Keskiviikkona päätimme suunnata sinne kuuluisalle Eiffel-tornille. Olen nähnyt elämäni aikana niin paljon hehkutusta ja kuvia siitä, etten mitenkään kovin into piukeena tätä odottanut. Metrotunnelista kuitenkin noustessamme näky oli upea! Kevät oli puhkeamaisillaan, aurinko porotti täydeltä taivaalta ja siinä se tolppa tönötti. Isompana kuin olin kuvitellut. Oli kyllä kokemisen arvoinen juttu. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme myös kavuta ihan ylös asti. Jonoa oli jonkin verran, mutta ei mahdottamasti. Kakkostasanne olisi kuitenkin ollut jo ihan riittävästi, nimittäin jalat alkoi hieman tutisemaan hissillä ylös noustessa ja ylätasanteella oli kauhea tungos eikä eteenpäin meinannut päästä. Maisemat oli kuitenkin upeat.

Illalla lähdimme keikalle, joka sijaitsi Zenith:ssä. Jono oli ihan jumalaton, joten päätimme jäädä odottelemaan puistoon. Noin 45 minuutin odottelun jälkeen luovutimme ja menimme kuitenkin jonon päähän, ja noin 15 minuutin päästä olimmekin jo sisällä. Niall Horanin lämppärinä oli Julia Michaels, ja hän veti kyllä ihan sairaan hyvän keikan! Tunsin vain muutaman biisin, mutta se energia tarttui ja lujaa. Niall veti taas vähän herkemmän setin, mutta oli myös todella hyvä. Onnistunut ilta siis!

Torstaina suuntasimme Louvreen. Yllätykseksenne, tästäkään paikasta minulla ei ollut suurempia odotuksia. Paikka oli kuitenkin täynnä upeita veistoksia ja maalauksia, ja ylitti taas mun kaikki mahdolliset ajatukset mitä mulla tästä oli. Välillä meinasimme hukata jo itsemme, koska kartta oli hyvin epäselvä ja paikka niin iso, mutta löysimme kuitenkin aina itsemme oikealle tielle. Mona Lisakin tuli nähtyä, vaikka se ei niin ihmeellinen ollut. Monet muut maalaukset veivät sen mennen tullen.

Matkan aikana poikkesimme myös Notre damessa. Tykkään käydä kirkoissa katselemassa ja ihastelemassa, eikä tämäkään tuottanut yhtään pettymyksiä. Viimeisenä päivänä kävimme pyörähtämässä tällä kuuluisalla Champs-ElySées kadulla, joka on täynnä kaikenlaisia kauppoja, kahviloita, ravintoloita, elokuvateattereita jne. Satuimme sinne tavallaan huonoon aikaan, koska juuri silloin oli muistotilaisuus vuosi sitten tapahtuneelle terrori-iskulle, ja katu oli suljettu autoilla sekä toiselta puolelta kävelykatua. Emme oikein tarkkaan tiedä, mitä siellä tapahtu koska näkyvyys ei ollut kovin hyvä, mutta oletimme että Ranskan presidentti ainakin kävi siellä. Lisäksi siellä oli paljon poliiseja ja orkesteri.

Kokonaisuudessaan Pariisi oli paljon upeampi, mitä olin kuvitellut. Ehkä myös osittain sää vaikutti asiaan. Upeaa arkkitehtuuria, ihania maisemia, söpöjä kauppoja ja ennen kaikkea hyvä matkaseura. Siitä on loistava loma tehty!

Vinkkejä Pariisiin:

• Jos haluat mennä Louvreen, suosittelen etukäteen vähän tutustumaan kyseiseen paikkaan ja valitsemaan sieltä muutamat paikat/aikakaudet, joita haluat kierrellä. Ja vinkvink, alle 26-vuotiaat eurooppalaiset pääsevät sisään ilmaiseksi, joten jos täytät kriteerit, kannattaa varata passi mukaan.
• Eiffel-torniin pääsee myös alle 24-vuotiaat alennettuun hintaan. Me ymmärrettiin, että se on aina puolet halvemalla. Esimerkiksi meille huipulle meno maksoi 12,50e.
• Kannattaa keskittää aina päivän menot tietylle alueelle, jotta metroa/julkisia ei tarvitse käyttää ihan niin paljoa. Me ostettiin kymmenen lipun setti, joka maksoi 14,90e ja siihen päälle vielä 3 lippua lisää, joten yhteensä julkiset tulivat maksamaan vähän reilun 20e. Huom! Lentokentälle tietysti liput erikseen. 
• Ja muista pitää metrokarttaa mukana, ettet eksy! Jos mobiilidata kuitenkin toimii ulkomailla, google maps on myös kätevä sovellus.
• Pariisissa positiivista oli myös, että matkan varrella tuli vastaan useita ilmaisia vessoja, mitä ei aina joka paikasta löydy. Omat vessapaperit kuitenkin suosittelen ottamaan mukaan, jos sellaista haluaa käyttää.
• Suosittelen menemään varsinkin sesonkiaikaan nähtävyyksiin aikaisin aamulla, jos haluat nauttia paikasta tai ottaa kuvia ilman jäätävää ihmismassaa. Aikatauluja kannattaa seurata, milloin mikäkin paikka aukeaa.
• Jos ranskan kieli ei taitu, ei hätää. Ennen Pariisin reissua olin kuullut ja lukenut, ettei englannin kielellä pärjäisi ja paikalliset odottavat sinun puhuvan ranskaa. Kuitenkin joka paikassa, missä olimme, ihmiset puhuivat mielellään englantia ja saimme tosi hyvää palvelua. 
• Harhaile turistirysien ulkopuolella, ja löydä upeita maisemia ja paikkoja.
• Maista macaronsseja. Laduree on tosi suosittu kahvila, ja heidän macaronsseja on kehuttu kovasti. Me itse kävelimme vain ohitse, ja tyydyimme ostamaan macaronssit take away-leipomosta. Kahvila kuitenkin näytti viihtyisältä.

18 x MIKSI...

..ehjiä sukkia ei voi ilmestyä automaattisesti vaatekaappiin?
..aika kuluu hitaammin, kun odottaa jotain?
..isoimmat finnit tulee naamaa juuri silloin, kun pitäisi näyttää hyvältä?
..on välillä vaikeaa elää hetkessä ja odottaa vain tulevaa?
..maailmassa on niin paljon vihaa?
..alkoholin vaikutuksen alaisena haluaa laulaa/tanssia kuin sekopää?
..maustamattomat riisikakut on niin hyviä?
..ilmaiskokeilut unohtaa peruuttaa, ja huomaa 18 kuukautta myöhemmin, että tililtä on kadonnut yhteensä se 180 euroa, eikä ole käyttänyt tiliään kertaakaan?
..kaikki kasvit kuolee mun käsittelyssä?
..tajusin vasta pari vuotta sitten, että N-Y-T tulee sanasta nyt?
..samoista raaka-aineista tehty salaatti maistuu monta kertaa paremmalta äidin tekemänä?
..vain jäsenille kuuluvista uutisista pitää näytää pieni teaseri, ja siksi rupeaa vain ärsyttämään koko lehti?
..kirjat, jotka haluaisin, on aina kaupasta loppu?
..meillä on vieläkin jouluverhot keittiössä ja itsenäisyyskynttilät pöydällä?
..en löydä ikinä uudesta kaupasta proteiinipatukoita?
..en raaski ostaa kevättulppaaneita, vaikka haluaisin niitä kotiin?
..mun puhelimen näyttö menee aina rikki, kun saan sen korjattua?
..Cracy ex girlfriend - sarjan laulut on niin koukuttavia?

MINUN SUHTEENI LIIKUNTAAN

Meillä on liikunnan kanssa tosi monimutkainen suhde, mutta siitä huolimatta se on kulkenut kanssani läpi elämän. Välillä elämme suhteen huippuhetkiä, ja välillä taas mennään alamäkeä ja kovaa. Mikään tietty harrastus ei ole saanut minua säkähdyttämään niin paljoa, että siitä olisi tullut mulle osa arkipäivää. Tai no, joissakin elämän vaiheissa tietenkin, mutta ajan kanssa ne ovat poistuneet tai näyttäytyvät satunnaisesti.

Ihka ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, että oon harrastanut monenlaista liikuntaa. Jos niistä pitäisi valita näin jälkikäteen lempiharrastas, olisi se varmasti uinti. Olin aina innoissani menossa treenille, ja puhkuin tientynlaista kilpailuhenkisyyttä joka sai minusta paljon irti. Ulkonäköseikat saivat valitettavasti mut silloin ylä-asteaikoina lopettamaan (yllätys yllätys, hartiat leveni liikaa ja ainaiset rinkulat silmien ympärillä sai mut inhoamaan uintia). Toiset suosikit ovat tanssi ja crossfit. Omalla tavallaan harrastan niitä vieläkin. Kotona laitan kuulokkeet korviin, annan basson jytistä ja lanteen keinua. Ja crossfittiä sovellan välillä omiin treeneihin, tosin painoja en tällä hetkellä käytä koska minulla ei ole kuntosalia kotona, höh.

Olen pitkään asettanut itselleni paljon vaatimuksia ja tavoitteita, jonka seurauksena olen yleensä lamaantunut kokonaan. Liikunnan tuoma ilo katoaa. Joskus se on jäänyt muutamaksi viikoksi unholaan, ja joskus taas olen ollut melkein vuoden liikkumatta. Mutta eikös virheiden kautta opitaan? Vielä tänä päivänäkään en ole täysin tasapainossa liikunnan suhteen, mutta olen armollisempi itselleni. En yritä väkisin pakottaa itseäni viittä kertaa vikossa aamulenkille, tai tahimaan samaa tylsää treeniä päivästä ja viikosta toiseen. Pieni kuri on silti aina hyvästä, mutta se itseinho ja pakko mikä minulla on ollut, ei ollut tervettä.

Nykyään liikun, kun siltä tuntuu. Välillä tykkään mennä uimahallin kuntosalille, ja välillä tykkään treenata kotona. Minulla ei ole mitään tiettyä kaavaa tai saliohjelmaa, mitä noudatan. Jos löydän jonkun inspiroivan ja kivannäköisen treenin vaikkapa instagramista, otan sen ylös ja teen sen kun siltä tuntuu. Lisäksi rakastan luontoa, eli toisin sanoen tykkään lenkkeillä. Joskus teen pikaisen hikijuoksutreenin, joskus taas menen pitkälle kävelylle ihailemaan maisemia.

Toivottavasti saitte pointista kiinni. Olen todennut itselleni parhaaksi tavaksi liikkua mielitekojen mukaan. Asetin niin pitkään ulkonäön liikunnan edelle, että treenaamisesta tuli kamalaa pakkopullaa ja tuijotin peilistä vain virheitäni. En silti kiellä, ettenkö tekisi sitä joskus vieläkin, mutta tiedostan sen paremmin. Eikä liikunnassa nykyään ole kyse pelkästä ulkonäöstä, pääasiassa on hyvä olo ja energisyys. Jos en liiku, tunnen sen olossani. Silloin on tosi väsynyt ja nuutunut eikä saa oikein mitään aikaiseksi. Liikunnan kautta saan ihan hurjasti jaksamista ja motivaatiota kehittyä joka osa-alueella elämässäni.

LÄPI PUHELIMEN X 8

Ajattelin näin sunnuntain kunniaksi iskeä muutaman kuvan puhelimesta. Olen lukenut paljon tälläisiä postauksia muiden blogeista, ja musta ne on tosi mielenkiintoisia. Ei ihan hirveästi julkaisukelpoisia kuvia tällä hetkellä ollut, mutta onhan tämäkin jo alku. Vai mitä?

1. Mun on pitänyt jo pitkään mennä Yyterin lietteille lenkkeilemään, mutta ikinä en oo saanut aikaiseksi/olen unohtanut koko asian. Sovittiin kaverin kanssa ulkoilutreffit, ja hän muisti että oon puhunut tästä. Keli ei ehkä ollut parhaimmasta päästä (varsinkaan kun pari edellistä päivää oli paistanut aurinko kirkkaalta taivaalta...ja mä olin tiestysti ollut kotona homehtumassa pääsykoekirjojen äärellä), mutta kyllä se aurinko sieltä vähän esitteli itseään.

2. Mun tämänhetkinen lemppari on cookie dough - jäätelö. Oon pitkään kuitenkin syönyt Lohiloa kyseisessä maussa, joten ajattelin ottaa tämän testaukseen vaihtelun vuoksi, haha. Hinnalla tätä ei todellakaan ole pilattu, ja oli yllättän hyvää. Joten suosittelen!

3. Tämä mun ihana karvakaveri haluaa aina olla parrasvaloissa. Vitsi vitsi. Oikeesti jouduin nostamaan sen tohon sohvalle ja mennä eteen esteeksi istumaan. Minua päin Jäbä ei koskaan suostu katsomaan jos kännykkä on kädessä. 

4. Siis aivan upea sunnuntaiaamu! Aurinko porotti täydeltä taivaalta, ja lämpö iski kunnolla ytimiin. Kyllä se kevät sieltä vaan rytinällä puskee esiin. Laitetaan peukut pystyyn, ettei takatalvea enää näkyis.

1. Todellista arkiruokaa. Kaapit ammotti tyhjyyttään, luovuutta ei kiinnostanut käyttää. Yksinkertaista ja hyvää. Täydellisistä makroista en mee takuuseen.

2. Tälläinen näky oli yksi aamu ikkunasta ulos katsottaessa. Vaikka nää sadepäivät ovat vähän tyhmiä, on se silti kivaa että tietää lumen sulavan ja kevään tulevan.

3. Pääsykoelukupäivä. Ulkona oli ihanan aurinkoista, joten päätin mennä terassille lukemaan. Siellä oli kuitenkin niin voimakas tuuli, että 15 minuutin taistelemisen jälkeen, sormeet kohmeessa, oli pakko antautua ja siirtyä takaisin sisätiloihin. 

4. Oltiin ystävän kanssa Café Elbassa, ihanan tunnelmallinen kahvila. Kuitenkin vähän pettymys, että makeiden tarjonta oli ainoastaan juustokakkuja ja tiramisua. Tämä kyseinen mansikkajuustokakku oli silti hyvää. Ja miksi en ole viinin suurkuluttajana ennen kuullut jälkiruokaviinistä?

FAKTOJA PÖYTÄÄN x 20

1. Oon 23-vuotias. Mun synttärit osuu jouluaatolle. Lauseet "mahtaa olla tyhmää kun saat vaan kerran vuodessa lahjoja" ja "susta tulee sitten seuraava presidentti" on kulutettua tavaraa mun korville. Mä en ole itse ikinä kärsinyt syntymäpäivästäni (okei ehkä sillon kun muut huristeli skoottereilla ja mä rullailin pyörällä perässä, sekä täysi-ikäisyyden kynnyksellä kun mä olin se viimeinen joka pääsi baariin tai sai ajokortin). Mun vanhemmat sekä isovanhemmat antoi aina mun lapsuudessa syntymäpäivänlahjan varhain aamulla. Silloin lauleltiin onnittelulauluja ja syötiin riisipuuroa. Päivällä lähdettiin kiertelemään sukulaisia ja käväistiin hautausmaalla. Illalla joulupukki tuli ja jakoi loput lahjat. Myös jouluruoka syötiin aina illalla. Sukulais- sekä kaverijuhlat pidettiin aika usein joulun välipäivinä.

2. Mun perheeseen kuuluu isä, äiti ja isoveli, minä olen siis perheen kuopus. Ollaan ihan tavallinen nelihenkinen perhe punaisella omakotitalolla varustettuna.

3. Muutin asumaan omilleni, kun olin 19-vuotias. Olisin muuttanut jo 17-vuotiaana (halusin olla kova tyttö), mutta isäni sai puhuttua mut ympäri. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli viisasta, koska se olisi ollut niin nuorena taloudellisesti erittäin vaikeata.

4. Nimestäni meinasi tulla Meri-Tuuli tai Katri. Olen tyytyväinen, että lopuuviimeksi vanhempani valitsivat nimen Janina.

5. Valmistuin vuonna 2013 ylioppilaaksi. Tämän jälkeen pidin välivuoden töitä tehden ja vuonna 2014 aloitin lähihoitajakoulun. Tarkoituksena oli tähdätä fysioterapeutiksi, mutta kuoppasin haaveeni oikeastaan jo siinä vaiheessa kun olin valmistumassa lähihoitajaksi. Sen jälkeen olenkin ollut aika hukassa mitä oikeasti haluan, mutta monen ajatuksen ja epäonnistuneen hakuprosessin jälkeen olen tänä keväänä tullut siihen tulokseen, että haen kauppakorkeaan.

6. Rakastan syksyä ja sen tuomia värejä. Olen alkanut tykkäämään myös keväästä tosi paljon. Reagoin nykyään tosi vahvasti syksyn ja talven pimeisiin kausiin, joten kevään tuoma valo on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Tuntuu, että mieli ja kroppa herää eloon ihan uudelle levelille.

7. Mä olen tosi huono aloittamaan mitään uutta sarjaa. Paljoa en valehtele, jos sanon että oon katsonut Sinkkuelämän ja Frendit kymmeniä kertoja läpi. Kuitenkin jään melkein aina koukkuun, kun aloitan uutta sarjaa. Siitä kertoo muun muassa se, että valvon läpi yön enkä muista syödä, koska olen niin kiinni ruudussa (esimerkiksi Orphan Black). Kun saan kaikki jaksot finaaliin, pari päivää ajatukseni on luokkaa "kuka idiootti edes teki näin koukuttavan sarjan" tai "mitä mä teen elämälläni nyt".

8. Mulla on aika huono kuulo. Luulen, että se johtuu nappikuulokkeiden liikakäytöstä. Musiikkiahan ei voi kuunnella muuta kuin volyymit täysillä. Kuulotestit oon aina silti läpäissyt. Välillä kyllä vähän nolottaa asiakaspalvelijana, kun en oikeasti kuule mitä asiakas mulle sanoo enkä kehtaa viidettä kertaa toistaa "anteeksi".

9. Kerroinkin jo viime postauksessa, että olen matkusteluhullu. Vielä en kovin monessa paikassa ole ehtinyt käydä, koska opiskelut ja työt on ollut esteenä. Haluaisin kyllä matkustella vaikka ja minne, ja onneksi parin viikon päästä pääsenkin lähtemään hyvän ystäväni kanssa Pariisiin. Tähän mennessä on tullut käväistyä Espanjassa (niin mantereella kuin saarissakin), Unkarissa, Alankomaissa, Saksassa, Ruotsissa, Virossa ja Gambiassa.

10. Mua ahdistaa pimeät ja tyhjät talot. Jos esimerkiksi oon yksin kotona ja on pimeätä, mun keho tuntuu olevan koko ajan valmiudessa johonkin uhkaan. Mulla täytyy aina myös olla joko musiikki soimassa tai telkkari päällä.

11. Mä en oo mikään kodin hengetär. Syön sohvalla (hyi minua), ja mun lautanen jää tasan siihen mihin sen ensimmäisenä lasken. "Puolikäytettyjä" vaatteita löytyy ympäri asuntoa, ja pyykitkin pestään vasta, kun kori meinaa kaatua sen ylirasituksen vuoksi. Voisin varsin mielelläni palkata jonkun tekemään askareet puolestani, mutta ainakin vielä uskollinen poikaystäväni juoksee mun tavaroiden perässä ja kiikuttaa ne oikeisiin paikkoihin.

12. Koen, että olen enemmän introvertti. Viihdyn hyvin itseni kanssa kotona, mutta tykkään myös paljon olla ja jutella ihmisten kanssa, se on voimaannuttavaa.

13. Oon ihan pihalla kellojen siirrosta. Niitähän siirrettiin juuri viikko vai pari sitten? Olisin autaan tietämätön tästä, jollei mulle olisi erikseen kerrottu. Oon myös aina luullut, ettei kellojen siirrot vaikuta mun sisäiseen kelloon, mutta oh my, olin muutaman päivän ihan sekaisin aamuisin enkä meinannut mitenkään suostua nousemaan.

14. Mä oon tosi koirarakas. Oon aina haaveillut omasta koirasta. Kun vielä asuin kotona, isä sanoi että saan koiran heti jos käyn puolen vuoden ajan joka aamu ennen koulua lenkillä. No arvaatteko kävinkö? Laiskuus otti vallan ja tyydyin vain silittelemään muiden koiria ja katselemaan kuvia näytön ruudulta. Mun ja veljen muutettua pois kotoa vanhemmat kuitenkin hankkivat koiran (korvikelapsi haha). Rakastan sitä kuin omaani, ja Jäbä on maailman paras koira! Ehkä jonain päivänä, kun elämäntilanne sen sallii, hankin myös oman karvaturrin pyörimään jalkoihin.

15. Mä haluan kovasti kasvattaa mun oman hiusvärin takaisin, ja jatkossa vain raidoittaa sitä. En jaksa edes muistaa kuinka monta epäonnistunutta yritystä mulla on takana. Peukut pystyyn, että tällä kertaa olisin tarpeeksi kärsivällinen tähän projektiin!

16. Pisin harrastukseni on uinti, ja olen myös kilpaillut siinä. Välillä harmittaa, että jätin koko touhun kesken. Tykkään uimisesta silti hirmuisesti, ja käynkin melkein viikottain vähän polskimassa.

17. Olen sekäsyöjä, mutta viimeisen vuoden aikana olen kiinnostunut kasvisruoasta. Pyrin vähintään kerran viikossa valmistamaan jotain, missä ei olisi lihaa. Linsseistä ja tomaattipohjaisista ruoista on muodostunut mun tosi isot suosikit.

18. Mun lempiasuni koostuu isosta hupparista, löysistä/mukavista housuista, sotkunutturasekakampauksesta ja tennareista. Ai miten niin mukavuudenhaluinen?

19. Minulla on suuri halu tavoitella asioita, joista unelmoin. Olen tyytynyt jo pitkään vähempään, mitä haluaisin. Haluan panostaa onnellisuuteen ja tietynlaiseen vapauteen elämässäni. Tähän liittyen olen jonkin verran jo lukenut kirjallisuutta sekä osallistunut valmennuksiin. En ole vielä kuitenkaan täysillä panostanut omaan henkiseen hyvinvointiin.

20. Minusta käytettyjä lempinimiä: Jansku, Jamppa, Janski, Harald, Panini, lappalainen banaaniankka.

Moikku Sinä ja kiva kun eksyit mun sivuille!

Muistan vielä vuosia sitten haaveilevani blogin perustamisesta. Monta kertaa aloitin kirjoittamisen, monta kertaa julkaisin postauksen, ja monen monta kertaa tulin toisiin aatoksiin ja unohdin koko projektin. Lähiaikoina blogin perustaminen on taas hiljaa hiipinyt mieleeni ja olen kypsytellyt ajatusta päässäni. Parille kaverille olen tästä vähän puhunut, ja ehkä heidän rohkaisunsa sai mut nyt kirjoittamaan tätä ihka ensimmäistä postausta. Kääk!

Pähkäilin monta kertaa blogin aihetta. Päädyin lopulta siihen, että kirjotan tänne millon mitäkin tekee mieli, oli se sitten mun päivistä, resepteistä, ajatuksista tai mistä tahansa muusta. En halua luokitella tätä blogia vielä mihinkään kategoriaan, koska en oo itsekkään varma, mitä tänne tuun jakamaan.

Kuka minä sitten olen?

Varmasti ajan myötä tuutte huomaamaan millanen oon, ainakin jollain tasolla, mutta haluan nyt kertoa jotain konkreettista itestäni. Olen 23-vuotias porilainen nainen. Koulutukseltani lähihoitaja ja ylioppilas, mutta työskentelen tällä hetkellä kaupan kassatätinä (heh). Rakastin työtäni lähihoitajana päiväkodissa, mutta totesin itselleni, että pidemmän päälle haluan jotain muuta. Olenkin aika vahvasti tunteella elävä ihminen, menen ja teen mikä parhaalta tuntuu juuri sillä hetkellä. Lähipiirissäni kuulen usein olevani tuuliviiri, mikä aika vahvasti pitää paikkansa. Siitä kertoo muun muassa se, että hain Espanjaan töihin ja viikon sisällä huomasin olevani lentokoneessa kohti Malagaa. Tai jos joku sanoo taikasanat "lähdetäänks reissuun", oon samantien valmis käyttämään viimeisetkin hiluni tämän toteutukseen. Mistä päästäänkin aiheeseen matkustelu. Rakastan, rakastan, rakastan. Rakastan. Oliko selvästi ilmaistu?

Harrastuksia on elämäni aikana ollut jos jonkinmoista. Tanhu, pesäpallo, erilaiset tanssit, luistelu, yleisurheilu, uinti ym. Salilla kävin pitkään, ja muutama vuosi sitten innostuin crossfitistä. Se kuitenkin jäi parhaan treenikaverin muutettua toiselle paikkakunnalle. Erosin myös kuntosalista juuri viime kuussa, joten tällä hetkellä käyn uimassa ja uimahallissa sijaitsevassa salissa sekä lenkkeilemässä. Ja se sopii minulle juuri nyt paremmin kuin hyvin. Pyrin syömään terveellisesti, mutta aina en ole parhaimmillani tässä. Tulee kausia, jolloin olen hyvinkin kiinnostunut erilaisista resepteistä ja kokkaamisesta. Sitten tulee kausia, jolloin menen sieltä mistä aita on matalin (=haen salaattibaarista salaatin tai syön riisikakkuja ja tonnikalaa kurkulla).

Olen kiinnostunut itseni kehittämisestä, ja haluan kulkea onnellisuus edellä. Sanoin aiemmin, että elän vahvasti tunteella. Mutta koska vanhempani ovat kasvattaneet minut paljolti järkiajattelulla, tietyissä asioissa se ottaa vallan. Haluan kuitenkin ottaa elämästä kaiken irti, nauttia ja kokea. Irtisanoutua töistä ja lähteä reissuun jos siltä tuntuu. Syödä suklaata dieetillä. Vaihtaa uudelle alalla, vaikka joutuisikin luopumaan isosta palkkasiivusta. Niinkuin Titanicin Jack sanoi: "I figure life´s a gift, and I don´t intend on wasting it. You never know what hand you´re gonna get dealt next. You learn to take life as it comes at you, to make each day count." Viimeiset neljä sanaa olivatkin alunperin blogini nimi, mutta päädyin yksinkertaisuuteen eli nimeeni.