MINUN SUHTEENI LIIKUNTAAN

Meillä on liikunnan kanssa tosi monimutkainen suhde, mutta siitä huolimatta se on kulkenut kanssani läpi elämän. Välillä elämme suhteen huippuhetkiä, ja välillä taas mennään alamäkeä ja kovaa. Mikään tietty harrastus ei ole saanut minua säkähdyttämään niin paljoa, että siitä olisi tullut mulle osa arkipäivää. Tai no, joissakin elämän vaiheissa tietenkin, mutta ajan kanssa ne ovat poistuneet tai näyttäytyvät satunnaisesti.

Ihka ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, että oon harrastanut monenlaista liikuntaa. Jos niistä pitäisi valita näin jälkikäteen lempiharrastas, olisi se varmasti uinti. Olin aina innoissani menossa treenille, ja puhkuin tientynlaista kilpailuhenkisyyttä joka sai minusta paljon irti. Ulkonäköseikat saivat valitettavasti mut silloin ylä-asteaikoina lopettamaan (yllätys yllätys, hartiat leveni liikaa ja ainaiset rinkulat silmien ympärillä sai mut inhoamaan uintia). Toiset suosikit ovat tanssi ja crossfit. Omalla tavallaan harrastan niitä vieläkin. Kotona laitan kuulokkeet korviin, annan basson jytistä ja lanteen keinua. Ja crossfittiä sovellan välillä omiin treeneihin, tosin painoja en tällä hetkellä käytä koska minulla ei ole kuntosalia kotona, höh.

Olen pitkään asettanut itselleni paljon vaatimuksia ja tavoitteita, jonka seurauksena olen yleensä lamaantunut kokonaan. Liikunnan tuoma ilo katoaa. Joskus se on jäänyt muutamaksi viikoksi unholaan, ja joskus taas olen ollut melkein vuoden liikkumatta. Mutta eikös virheiden kautta opitaan? Vielä tänä päivänäkään en ole täysin tasapainossa liikunnan suhteen, mutta olen armollisempi itselleni. En yritä väkisin pakottaa itseäni viittä kertaa vikossa aamulenkille, tai tahimaan samaa tylsää treeniä päivästä ja viikosta toiseen. Pieni kuri on silti aina hyvästä, mutta se itseinho ja pakko mikä minulla on ollut, ei ollut tervettä.

Nykyään liikun, kun siltä tuntuu. Välillä tykkään mennä uimahallin kuntosalille, ja välillä tykkään treenata kotona. Minulla ei ole mitään tiettyä kaavaa tai saliohjelmaa, mitä noudatan. Jos löydän jonkun inspiroivan ja kivannäköisen treenin vaikkapa instagramista, otan sen ylös ja teen sen kun siltä tuntuu. Lisäksi rakastan luontoa, eli toisin sanoen tykkään lenkkeillä. Joskus teen pikaisen hikijuoksutreenin, joskus taas menen pitkälle kävelylle ihailemaan maisemia.

Toivottavasti saitte pointista kiinni. Olen todennut itselleni parhaaksi tavaksi liikkua mielitekojen mukaan. Asetin niin pitkään ulkonäön liikunnan edelle, että treenaamisesta tuli kamalaa pakkopullaa ja tuijotin peilistä vain virheitäni. En silti kiellä, ettenkö tekisi sitä joskus vieläkin, mutta tiedostan sen paremmin. Eikä liikunnassa nykyään ole kyse pelkästä ulkonäöstä, pääasiassa on hyvä olo ja energisyys. Jos en liiku, tunnen sen olossani. Silloin on tosi väsynyt ja nuutunut eikä saa oikein mitään aikaiseksi. Liikunnan kautta saan ihan hurjasti jaksamista ja motivaatiota kehittyä joka osa-alueella elämässäni.